Elokuva Four Winds tuki ry:n 20-vuotisjuhlatapahtumasta (2016).
Ohjaus: Ville Tanttu
Tuotanto: PlayartProductions / Sophia Ehrnrooth
Elokuva Four Winds tuki ry:n 20-vuotisjuhlatapahtumasta (2016).
Ohjaus: Ville Tanttu
Tuotanto: PlayartProductions / Sophia Ehrnrooth
Neljä Tuulta järjesti jäsenkyselyn syksyllä 2025.
Vastauksia tuli 17 kpl, kiitos kaikille vastanneille!
Kyselyssä kysyttiin jäsenten mielipiteitä, toiveita ja visioita yhdistyksen seuraavalle neljälle vuodelle. Tässä muutamia poimintoja jäsenten visioista:
”Toivon enemmän heimomeininkiä ja tunnetta siitä, että ollaan yhtä perhettä. Kaipaisin enemmän ihmisiltä sitoutumista toimintaan. Että nähtäisiin juuri tämän toiminnan tärkeys.”
”Toivon, että yhteisö olisi elivoimainen, mahdollisimman tiivis ja kohtaisi säännöllisesti. Haluan oppia enemmän alkuperäiskansojen viisaudesta ja olla osana yhteisön toimintaa. Koin vahvasti kesäleirillä tulleeni kotiin sielunperheeni pariin, vaikka en tiennyt minne olin tulossa ja ihmiset olivat tässä elämässä uusia. Yhdessä musisoiminen sai sydämeni lähes halkeamaan onnesta.”
”Sääntöjen mukaan 4 W:n ensisijainen tehtävä on ajaa alkuperäiskansojen asiaa. Heillä on paljon henkistä annettavaa. Täytyy olla hyvä kontakti Euroopan ainoaan alkuperäiskansaan – saamelaisiin”
”Jos hallituksen toimintaan osallistuu, pidän tärkeänä myös sitä että pääsee suunnittelemaan tulevan vuoden kesätapahtumaa, paikkaa, vetäjiä jne. eikä tulla töihin jo valmiin konseptin päälle. Vapaaehtoistyön suola on nimenomaan se luomistapahtuma ja ideointi, joka motivoi aika kovaakin työtä. Toivon että Neljän Tuulen taival vielä jatkuu, ja että uusia tekijöitä löytyy!”
”me olemme metsänkansaa kummiskin niin kiva jos hengen asiat olisivat ihan oma asiansa ihmisten suusta suuhun kulkevaa tietoa”
”Y-kirjain johtaa: ystävyyttä, yhteishenkeä ja yhteyksiä… ja unohtamatta maailman alkuperäiskansoja. Ja sen etsimistä ja toteuttamista, että miten toiminnallamme vaikutamme parhaalla mahdollisella tavalla maailman tilaan – ilman turhaa vakavuutta ja ryppyotsaisuutta.”
Arvonnassa Neljän Tuulen yllätyslahjan voitti Jaana Koivisto, onnittelut!
JOHANNES SETÄLÄ
(18.8.1941- 1.2.2025)
Samaani, Pohjoisen shamaanitulen vartija, Neljän Tuulen perustajajäsen, pohjolan perinteenkantaja ja Kalevalan tuntija, opettaja, kuvataiteilija ja kirjailija.
Johannes teki merkittävän elämäntyön suomalaisen ja pohjoisen samaanitoiminnan harjoittajana, opettajana ja esille tuojana taiteensa ja kirjoittamiensa kirjojen kautta.
Johannes loi tapahtumissa ja piireissään lämminhenkisen, väkevän ja asian ytimeen menevän tilan. Johanneksen elämäntyötä ja muistoa suuresti kunnioittaen ja häntä lämmöllä muistaen.
(Tuulia Kurkela)
Tuuli tulee Idästä,
Tuuli tulee Etelästä,
Tuuli tulee Lännestä ja
Tuuli tulee Pohjoisesta.
Tulkoon voima korkeuksista ja
voima Äiti Maasta!
Neljä tuulta meidät yhteen tuo.
Koe kosketus tuulen
Pehmeänä poskellasi.
Koe kosketus tuulen
Rajuilmana sisimmässäsi.
Koe kosketus tuulen
Sydämessäsi.
Teemu Kassilan haastattelun jälkeen nousi esiin lisää kysymyksiä Neljän tuulen alkuajoista ja Charles Lawrence on juuri se henkilö, jolta kysyä. Kuten monet tiedättekin, Charles on ollut osa Neljän tuulen yhteisöä vuosikymmeniä ja me arvostamme häntä elderinämme eli yhteisön vanhimpana.
Charles tuli Suomeen Isoäiti Carolynin saattajana heidän matkallaan Neuvostoliittoon osana Isoäidit Maailmanrauhalle kierrosta v. 1989. Välipysähdys oli Helsingissä ja Charles alkoi tutustua täällä aktiivisesti toimiviin ihmisiin kuten Johannes Setälään ja Teemu Kassilaan.
Mutta mitä tulee Charlesin matkaan henkisyyden saralla, se kaikki sai alkunsa jo paljon aiemmin. Charles kertoo, että vanhimmat huomasivat hänen olevan valittu siihen aikaan, kun hän alkoi herätä kulttuurin ehdollistumista ja työelämän ja toimeentulon arkisista pyörteistä.
Charlesilla on aivan erityinen side Hopi vanhimpaan Isoäiti Carolyniin ja hänet ohjattiin erään toisen vanhimman vision pohjalta tapaamaan Isoäitiä Hotevillaan, Arizonassa. Te, jotka olette Neljän tuulen jäseniä, olette kuulleet tämän Charlesin tarinan. Tiet Arizonan aavikolla olivat siihen aikaan hiekkateitä, joilla ei ollut mitään kylttejä. Tuolla päin, talvisaikaan saattaa sataa kovastikin lunta ja ajaessaan Charles joutui lumimyrskyyn. Hän ajoi tietämättä suuntaa ja teki käännöksiä intuitiivisesti. Vihdoin hän päätyi jonnekin ja näki ihmisen ulkona lumen keskellä. Hän astui ulos autostaan ja kysyi tältä henkilöltä, jota kuvasi ” pieneksi vilttikasaksi ulkona puupinon luona” (joka oli hakkaamassa halkoja) josko hän tietäisi reitin Isoäiti Carolyn Tawangyaman luo. Vastaus oli lyhyt: ”Mitä sinä hänestä haluat?” Charles vastasi: ”Minut lähetettiin hänen luokseen.” Isoäiti vastasi. “No tässä näet hänet!” ja ojensi Charlesille kirveen! Näin he tapasivat ja Charles alkoi auttaa häntä halkojen kantamisessa ja myöhemmin opetusten eteenpäin viemisessä. Isoäiti Carolyn adoptoi Charlesin laillisesti lapsekseen. Osa Isoäiti Carolynin polkua oli Hopi ennustuksen eteenpäin saattaminen (Mica taloon) U.N. Charlesilla oli myös osansa tässä prosessissa. Nämä ennustukset on kuvattu Prophecy kivessä, joka on hopeille pyhä.
Hopi vanhimmat Thomas, Titus, Dan, Carolyn ja muut opettivat Charlesille Hopien tien. Opetukset olivat joskus hyvin käytännöllisiä – maissin, kurpitsan ja papujen siementen kylvämisestä ja sadonkorjuusta syksyllä. Charles myös osallistui seremonioihin ja rukouksiin Kiwassa ja otti osaa tansseihin ja tapahtumiin. ”Hopit käyttävät 30 vuotta sen katsomiseen kuka oikein olet, 30 vuoden jälkeen minut ”kastettiin” hopiksi”, Charles kertoo. Osa Charlesin koulutusta opettajaksi ja lopulta vanhimmaksi on pitänyt sisällään monia kokoontumisia ja yhteistyötä monien vanhimpien kuten Wallace Black Elkin kanssa, Lakota heimosta.
Henkien tiellä ihminen saattaa kohdata hyvin vahvoja kokemuksia joita on mahdoton selittää. Yksi näitä kokemuksia on Charlesille ollut se, kun hopien Luojajumala Massau ilmestyi hänelle Isoäidin talolla. Tämä näky kesti monia tunteja.
Myöhemmin Suomessa Charles on tutustunut Markku Lehmuskallioon, Anastasia Lapsuihin, Tuomas Rounakariin ja moniin moniin muihin omilla poluillaan.
Charlesille Neljä tuulta on perhe ja hän on meidän Isoisämme. Pitkässä keskustelussa Charlesin kanssa kaikista kiinnostavinta on se kuinka henget työskentelevät kanssamme. On yllättävää kuinka ihmiset tutustuvat toisiinsa ja kuinka meidän kohtalomme tai tulevaisuutemme ovat kudottu yhteen monin tavoin. Alkuperäiskansojen näkökulmasta se on Iktome, joka kutoo elämän verkkoa ja sen solmut yhteyksien luomiseksi, jotka me koemme.
Haastattelu ja teksti: Sisko Pajari
Lisää aiheesta:
Hikimajoilla on erilaisia nimityksiä kansasta riippuen kuten Lakotojen Inipi, pyhän kivikansan maja Blackfoot.
Lukuisat alkuperäiskansojen perinteet ympäri maailmaa ovat kehittyneet kansojensa pyhiksi perinteiksi palvelemaan heidän tarpeitaan. Nämä perinteet, mukaan lukien myös pohjoismaisten kansojen perinteet, ovat kietoutuneet syvälle kansojen psyyken kudoksiin. Osa perinteistä myös hienovaraisesti ylläpitää ja kannattelee kansojen alkuperäisiä myyttisiä tarinoita.
Pohjois-Amerikan mantereen kuten Meksiko, Navajo, Sioux, Blackfoot, Ute, perinteissä kansat ovat useiden sukupolvien ajan kehitelleet pyhiä seremonioita, jotka valmistavat osallistujansa tiettyihin tarkoituksiin. Hikimaja seremoniaa käytetään puhdistautumiseen ja parantamiseen ennen osallistumista tiettyihin rituaaleihin kuten Sundance eli aurinkotanssi tai Naraya, yhteinen tanssi kaikkien puolesta.
Kaikilla perinteillä on omat seremonialliset tapansa. Jotkin ovat hyvin samankaltaiset, joissakin on merkittäviä eroja. Näitä kaikkia yhdistää Suuren Äidin pyhään kohtuun palaamisen tunne. Hikimajan rakenne vie itsen alitajuisesti sen alkuperäiseen syntymäpaikkaan.
Jokaisella osallistujalla on oltava selkeä aikomus palata elämän alkuperäiseen ykseyteen Suuren Äidin pyhässä kohdussa. Istuminen pimennetyssä paikassa auttaa muistamaan ja liittymään kaikkeuteen. Jokainen, joka hyvin valmistautuneena ryömii pyhitettyyn paikkaan, palaa ulos puhdistuneena, huojentuneena ja täydellisesti uudistuneena. Hikimajassa linjaudutaan takaisin Suuren Hengen yhteyteen, vaikka emme tietoisesti sitä tietäisikään.
Seremonian vetäjä on saanut oman oppinsa vanhimmalta, joka puolestaan on saanut tietyn tradition mukaisen oppinsa häntä edeltävän sukupolven vanhimmalta. Jokaisella hikimajan seremoniallisella ”veden heittäjällä” on mukanaan erilaisia lääkkeitä, joita he tuovat jokaiseen seremoniaan. Charles on tuntenut Ishta Nupa Paynterin jo ennen kuin vei Wallis Black Elkin Bermudaan. Heti kun Wallis Black Elk näki Ishta Nupan, hän tunnisti hänessä uinuneen lahjan kantaa Lakota hikimaja perinnettä tarkalleen hänen antamiensa ohjeiden mukaan.

Hikimajan vetäjät ovat sitoutuneet valmistelemaan osallistujia jättämään
taakseen ja luopumaan kuluneista tarinoista, jotka ovat johtaneet hänet tähän hetkeen. Alkuperäiskansat näkevät itsensä olennaisena osana kaikkea olemassa olevaa ja käyttävät luonnonolentoja auttamaan matkaansa pimeään kohtuun ja sieltä pois. Kun perinteisillä tavoilla astutaan hikimajan kynnyksen yli harkitusti ja tietoisesti valmistaudutaan jättämään taakse kaikki vanha, josta on kasvanut ulos kuin nahkansa luonut käärme ollakseen uusi itse.
Tämän ajan henki kutsuu meitä astumaan esiin ja uudistamaan itsemme. Pyhän kivikansan majaseremonia mahdollistaa meille syvän keskinäisen yhteyden tunteen. Voimme tukea toinen toisiamme ja se vie meitä eteenpäin.
Hikimajarituaalissa asiat, olosuhteet ja uskomukset muuttuvat monin tavoin. Paluuta entiseen ei ole. Kun olemme virittyneet samalle taajuudelle ja tunnistamme itsemme uudelleen arvokkaina pyhän olemassaolon kehän jäseninä niin, tie tuntemattomiin, kartoittamattomiin maailmoihin voi olla hauska seikkailu.
Kaikki hikimaja seremoniaan osallistuvien on tärkeää osallistua hikimajan rakentamiseen. Kaikki mikä on olemassa on pyhää (Wakan), niinpä myös kaikki mikä liittyy hikimajan rakentamiseen on pyhää, kivet, kaaripuut ja päällysmateriaalit sekä osallistujat.
Tulikehän paikka, Chanupan (Pyhän piipun) alttari ja itse hikimaja sijoitetaan siten, että ne linjautuvat pohjoiseen ja kaikkeen luotuun.
Isoisä Wallis Black Elkin opetukset ja nykyisin Charlesin ja Ishta Nupan opetukset ovat syvällisiä kantaen tiedon kaukaa menneisyydestä siitä, että me kaikki olemme tähti-ihmisiä ja että henkemme voi linjautua takaisin kaiken luodun kanssa.


Hikimaja-seremonia pidetään Pohjoistuuli-tapahtumassa lauantaina 30.7. sekä ennen leiriä torstaina 28.7., johon voi ostaa lipun Uuden Tulen Keskuksen verkkokaupasta.
Hei Four Winds ystävät,
Tässä Hopi ennusteita pähkinänkuoressa.
Halusin jakaa ne taas uudestaan. Tein uuden käännöksen siitä ja ainakin henk.koht. se selkeästi tuoreutti joitakin asioita. nämä olivat niiden perusasioiden joukossa, jotka innostivat tekemään myös omakohtaisesti jotakin. Four Winds oli sen tekemisen päätevaihe. Myös muita asioita tehtiin jo ennen sitä, kuten rauhankonsertteja ym. tapahtumia.
Sitten tuli Four Winds, joka on jaksanut ja kukoistanut näin kauan!
Kuten isoäiti Carolyn aina sanoi, että meidän on aina välillä tarkistettava, olemmeko menossa edelleen siihen suuntaan, johon alkujaan lähdimme?
!!!! Tämä teksti on tehty isoisä Dan Katchonkawa’n ja muiden traditionaalisten johtajien puheista ja kirjoituksista. Yhdessä keskeisessä tilaisuudessa (1970-luvun alussa) olivat läsnä Thomas V. Tarbet ja muutamat muut (mm. Gini Energy ja Theodora Anderson), joiden kanssa olen tehnyt yhteistyötä useiden vuosien aikana. 1978–80 olin henk.koht. läsnä. Joinakin kertoina ennusteita jaettiin ja myöhemmin tarkennettiin, sekä täydennettiin. Niihin kuuluivat myös tapaamiset japanilaisen ainu -kansan edustajien ja Hopien kanssa, kuten myös tapaaminen Hopien ja korkean buddhalaisen tiibettiläisen Karmapa-laman kanssa.
Ensin mainitussa yhteydessä puhuin myös suomalaisten kansanperinteestä, jossa kerroin sen osaltaan muistuttavan joitakin tärkeitä mm. Hopien oppeja, joita meidän ei tulisi unohtaa. Kerroin oman kansani valtaosaisesti unohtaneen ne. Uskalsin myös mainita, että Hopit itse ovat kertoneet, kuinka niin on käymässä heillekin. Isoäiti Carolyn kertoi jälkikäteen, kuinka joku oli minun puhuessa sanonut, että tämä oli ennustettu.
Luulen, että meidän on vaikea hyväksyä ennusteiden tai hengen kosketusta (-sen läsnäoloa) niin yksinkertaisena, kuin se itsensä arjessa ilmaisee! Niin on käynyt minunkin kohdallani. En ole oikein osannut hyväksyä (ehkä myös ymmärtää), että henki puhuttelee minua henk.koht. juuri nyt! En vain nyt tiedä miten se tapahtuu, mutta jälkikäteen voi nähdä sen tapahtuneen.
Teemu Kassila
26.10.2020