Talvipäivän seisauksen tanssit

Tervehdys hyvä Neljän tuulen perhe!

Lähestymme vuoden pimeimpiä päiviä.
Valo kuitenkin voittaa!
Niinpä kutsumme kaikkia yhteiseen iltaa!
Kokoontukaamme juhlistamaan talvipäivän seisausta.

Talvipäivän seisauksen tanssit ja samalla Four Winds tuki ry:n jäsenilta
Pidetään 21.12.22 alkaen klo 18, Uuden Tulen Keskuksessa Sammatissa,
Haukantie 471, 09220 Lohja.

Entisaikoina järjestettiin kolmen päivän tanssit, kun
päivän pituus lyhimmillään pysähtyi kolmeksi päiväksi.
Tällä kertaa tanssit eivät jatku kolmea päivää, mutta
juhlan tuntua saa jatkaa pidempäänkin missä ikinä kuljetkin.

Talven pimeydessä tarpoessa voit myös hakea mielentyyneyttä meditaatiolla, joka on varta vasten meille tehty.
Meditaatio on myös kotisivuillamme kaikkien saatavilla.

Meditaation ohjaa puheenjohtajamme Gitta Olenius lisäksi mukana on instrumentein Virko Kolulahti.  Kalle Kuisma on puolestaan valmistanut äänityksen kaikkien saataville milloin vain.

Lämpimästi siis tervetuloa jäseniltaan
ja juhlistamaan talvipäivän seisausta!
Hyviä hetkiä myös meditaation parissa!

Neljän tuulen hallitus

Tapahtuman tiedustelut
pj Gitta Olenius
p 040 5070053

Kuinka asiat saavat alkunsa?

Charles Lawrencen haastattelu

Teemu Kassilan haastattelun jälkeen nousi esiin lisää kysymyksiä Neljän tuulen alkuajoista ja Charles Lawrence on juuri se henkilö, jolta kysyä. Kuten monet tiedättekin, Charles on ollut osa Neljän tuulen yhteisöä vuosikymmeniä ja me arvostamme häntä elderinämme eli yhteisön vanhimpana.

Charles tuli Suomeen Isoäiti Carolynin saattajana heidän matkallaan Neuvostoliittoon osana Isoäidit Maailmanrauhalle kierrosta v. 1989. Välipysähdys oli Helsingissä ja Charles alkoi tutustua täällä aktiivisesti toimiviin ihmisiin kuten Johannes Setälään ja Teemu Kassilaan.

Mutta mitä tulee Charlesin matkaan henkisyyden saralla, se kaikki sai alkunsa jo paljon aiemmin. Charles kertoo, että vanhimmat huomasivat hänen olevan valittu siihen aikaan, kun hän alkoi herätä kulttuurin ehdollistumista ja työelämän ja toimeentulon arkisista pyörteistä.

Charlesilla on aivan erityinen side Hopi vanhimpaan Isoäiti Carolyniin ja hänet ohjattiin erään toisen vanhimman vision pohjalta tapaamaan Isoäitiä Hotevillaan, Arizonassa. Te, jotka olette Neljän tuulen jäseniä, olette kuulleet tämän Charlesin tarinan. Tiet Arizonan aavikolla olivat siihen aikaan hiekkateitä, joilla ei ollut mitään kylttejä. Tuolla päin, talvisaikaan saattaa sataa kovastikin lunta ja ajaessaan Charles joutui lumimyrskyyn. Hän ajoi tietämättä suuntaa ja teki käännöksiä intuitiivisesti. Vihdoin hän päätyi jonnekin ja näki ihmisen ulkona lumen keskellä. Hän astui ulos autostaan ja kysyi tältä henkilöltä, jota kuvasi ” pieneksi vilttikasaksi ulkona puupinon luona” (joka oli hakkaamassa halkoja) josko hän tietäisi reitin Isoäiti Carolyn Tawangyaman luo. Vastaus oli lyhyt: ”Mitä sinä hänestä haluat?” Charles vastasi: ”Minut lähetettiin hänen luokseen.” Isoäiti vastasi. “No tässä näet hänet!” ja ojensi Charlesille kirveen! Näin he tapasivat ja Charles alkoi auttaa häntä halkojen kantamisessa ja myöhemmin opetusten eteenpäin viemisessä. Isoäiti Carolyn adoptoi Charlesin laillisesti lapsekseen. Osa Isoäiti Carolynin polkua oli Hopi ennustuksen eteenpäin saattaminen (Mica taloon) U.N. Charlesilla oli myös osansa tässä prosessissa. Nämä ennustukset on kuvattu Prophecy kivessä, joka on hopeille pyhä.

Hopi vanhimmat Thomas, Titus, Dan, Carolyn ja muut opettivat Charlesille Hopien tien. Opetukset olivat joskus hyvin käytännöllisiä – maissin, kurpitsan ja papujen siementen kylvämisestä ja sadonkorjuusta syksyllä. Charles myös osallistui seremonioihin ja rukouksiin Kiwassa ja otti osaa tansseihin ja tapahtumiin. ”Hopit käyttävät 30 vuotta sen katsomiseen kuka oikein olet, 30 vuoden jälkeen minut ”kastettiin” hopiksi”, Charles kertoo. Osa Charlesin koulutusta opettajaksi ja lopulta vanhimmaksi on pitänyt sisällään monia kokoontumisia ja yhteistyötä monien vanhimpien kuten Wallace Black Elkin kanssa, Lakota heimosta.

Henkien tiellä ihminen saattaa kohdata hyvin vahvoja kokemuksia joita on mahdoton selittää. Yksi näitä kokemuksia on Charlesille ollut se, kun hopien Luojajumala Massau ilmestyi hänelle Isoäidin talolla. Tämä näky kesti monia tunteja.

Myöhemmin Suomessa Charles on tutustunut Markku Lehmuskallioon, Anastasia Lapsuihin, Tuomas Rounakariin ja moniin moniin muihin omilla poluillaan.

Charlesille Neljä tuulta on perhe ja hän on meidän Isoisämme. Pitkässä keskustelussa Charlesin kanssa kaikista kiinnostavinta on se kuinka henget työskentelevät kanssamme. On yllättävää kuinka ihmiset tutustuvat toisiinsa ja kuinka meidän kohtalomme tai tulevaisuutemme ovat kudottu yhteen monin tavoin. Alkuperäiskansojen näkökulmasta se on Iktome, joka kutoo elämän verkkoa ja sen solmut yhteyksien luomiseksi, jotka me koemme.

Haastattelu ja teksti: Sisko Pajari

Lisää aiheesta:

Hikimajatraditiot

Hikimajoilla on erilaisia nimityksiä kansasta riippuen kuten Lakotojen Inipi, pyhän kivikansan maja Blackfoot.

Lukuisat alkuperäiskansojen perinteet ympäri maailmaa ovat kehittyneet kansojensa pyhiksi perinteiksi palvelemaan heidän tarpeitaan. Nämä perinteet, mukaan lukien myös pohjoismaisten kansojen perinteet, ovat kietoutuneet syvälle kansojen psyyken kudoksiin. Osa perinteistä myös hienovaraisesti ylläpitää ja kannattelee kansojen alkuperäisiä myyttisiä tarinoita.

Pohjois-Amerikan mantereen kuten Meksiko, Navajo, Sioux, Blackfoot, Ute, perinteissä kansat ovat useiden sukupolvien ajan kehitelleet pyhiä seremonioita, jotka valmistavat osallistujansa tiettyihin tarkoituksiin. Hikimaja seremoniaa käytetään puhdistautumiseen ja parantamiseen ennen osallistumista tiettyihin rituaaleihin kuten Sundance eli aurinkotanssi tai Naraya, yhteinen tanssi kaikkien puolesta.

Kaikilla perinteillä on omat seremonialliset tapansa. Jotkin ovat hyvin samankaltaiset, joissakin on merkittäviä eroja. Näitä kaikkia yhdistää Suuren Äidin pyhään kohtuun palaamisen tunne. Hikimajan rakenne vie itsen alitajuisesti sen alkuperäiseen syntymäpaikkaan.

Jokaisella osallistujalla on oltava selkeä aikomus palata elämän alkuperäiseen ykseyteen Suuren Äidin pyhässä kohdussa. Istuminen pimennetyssä paikassa auttaa muistamaan ja liittymään kaikkeuteen. Jokainen, joka hyvin valmistautuneena ryömii pyhitettyyn paikkaan, palaa ulos puhdistuneena, huojentuneena ja täydellisesti uudistuneena. Hikimajassa linjaudutaan takaisin Suuren Hengen yhteyteen, vaikka emme tietoisesti sitä tietäisikään.

Seremonian vetäjä on saanut oman oppinsa vanhimmalta, joka puolestaan on saanut tietyn tradition mukaisen oppinsa häntä edeltävän sukupolven vanhimmalta. Jokaisella hikimajan seremoniallisella ”veden heittäjällä” on mukanaan erilaisia ​​lääkkeitä, joita he tuovat jokaiseen seremoniaan. Charles on tuntenut Ishta Nupa Paynterin jo ennen kuin vei Wallis Black Elkin Bermudaan. Heti kun Wallis Black Elk näki Ishta Nupan, hän tunnisti hänessä uinuneen lahjan kantaa Lakota hikimaja perinnettä tarkalleen hänen antamiensa ohjeiden mukaan.

Isoisä Wallace Black Elk ja Charles Lawrence valmistelemassa Inipi seremoniaa. kuva Charles Lawrencen arkistosta

Hikimajan vetäjät ovat sitoutuneet valmistelemaan osallistujia jättämään

taakseen ja luopumaan kuluneista tarinoista, jotka ovat johtaneet hänet tähän hetkeen. Alkuperäiskansat näkevät itsensä olennaisena osana kaikkea olemassa olevaa ja käyttävät luonnonolentoja auttamaan matkaansa pimeään kohtuun ja sieltä pois. Kun perinteisillä tavoilla astutaan hikimajan kynnyksen yli harkitusti ja tietoisesti valmistaudutaan jättämään taakse kaikki vanha, josta on kasvanut ulos kuin nahkansa luonut käärme ollakseen uusi itse.

Tämän ajan henki kutsuu meitä astumaan esiin ja uudistamaan itsemme. Pyhän kivikansan majaseremonia mahdollistaa meille syvän keskinäisen yhteyden tunteen. Voimme tukea toinen toisiamme ja se vie meitä eteenpäin.

Hikimajarituaalissa asiat, olosuhteet ja uskomukset muuttuvat monin tavoin. Paluuta entiseen ei ole. Kun olemme virittyneet samalle taajuudelle ja tunnistamme itsemme uudelleen arvokkaina pyhän olemassaolon kehän jäseninä niin, tie tuntemattomiin, kartoittamattomiin maailmoihin voi olla hauska seikkailu.

Kaikki hikimaja seremoniaan osallistuvien on tärkeää osallistua hikimajan rakentamiseen. Kaikki mikä on olemassa on pyhää (Wakan), niinpä myös kaikki mikä liittyy hikimajan rakentamiseen on pyhää, kivet, kaaripuut ja päällysmateriaalit sekä osallistujat.

Tulikehän paikka, Chanupan (Pyhän piipun) alttari ja itse hikimaja sijoitetaan siten, että ne linjautuvat pohjoiseen ja kaikkeen luotuun.

Isoisä Wallis Black Elkin opetukset ja nykyisin Charlesin ja Ishta Nupan opetukset ovat syvällisiä kantaen tiedon kaukaa menneisyydestä siitä, että me kaikki olemme tähti-ihmisiä ja että henkemme voi linjautua takaisin kaiken luodun kanssa.

Charles Lawrence ja Istha Nupa Paynter Bermudassa. Kuva Ruth-Anne Outerbridgen arkistosta

Hikimaja-seremonia pidetään Pohjoistuuli-tapahtumassa lauantaina 30.7. sekä ennen leiriä torstaina 28.7., johon voi ostaa lipun Uuden Tulen Keskuksen verkkokaupasta.

Tervehdys Teemu Kassilalta

Hei Four Winds ystävät,
Tässä Hopi ennusteita pähkinänkuoressa.

Halusin jakaa ne taas uudestaan. Tein uuden käännöksen siitä ja ainakin henk.koht. se selkeästi tuoreutti joitakin asioita. nämä olivat niiden perusasioiden joukossa, jotka innostivat tekemään myös omakohtaisesti jotakin. Four Winds oli sen tekemisen päätevaihe. Myös muita asioita tehtiin jo ennen sitä, kuten rauhankonsertteja ym. tapahtumia.
Sitten tuli Four Winds, joka on jaksanut ja kukoistanut näin kauan!
Kuten isoäiti Carolyn aina sanoi, että meidän on aina välillä tarkistettava, olemmeko menossa edelleen siihen suuntaan, johon alkujaan lähdimme?
!!!! Tämä teksti on tehty isoisä Dan Katchonkawa’n ja muiden traditionaalisten johtajien puheista ja kirjoituksista. Yhdessä keskeisessä tilaisuudessa (1970-luvun alussa) olivat läsnä Thomas V. Tarbet ja muutamat muut (mm. Gini Energy ja Theodora Anderson), joiden kanssa olen tehnyt yhteistyötä useiden vuosien aikana. 1978–80 olin henk.koht. läsnä. Joinakin kertoina ennusteita jaettiin ja myöhemmin tarkennettiin, sekä täydennettiin. Niihin kuuluivat myös tapaamiset japanilaisen ainu -kansan edustajien ja Hopien kanssa, kuten myös tapaaminen Hopien ja korkean buddhalaisen tiibettiläisen Karmapa-laman kanssa.
Ensin mainitussa yhteydessä puhuin myös suomalaisten kansanperinteestä, jossa kerroin sen osaltaan muistuttavan joitakin tärkeitä mm. Hopien oppeja, joita meidän ei tulisi unohtaa. Kerroin oman kansani valtaosaisesti unohtaneen ne. Uskalsin myös mainita, että Hopit itse ovat kertoneet, kuinka niin on käymässä heillekin. Isoäiti Carolyn kertoi jälkikäteen, kuinka joku oli minun puhuessa sanonut, että tämä oli ennustettu.
Luulen, että meidän on vaikea hyväksyä ennusteiden tai hengen kosketusta (-sen läsnäoloa) niin yksinkertaisena, kuin se itsensä arjessa ilmaisee! Niin on käynyt minunkin kohdallani. En ole oikein osannut hyväksyä (ehkä myös ymmärtää), että henki puhuttelee minua henk.koht. juuri nyt! En vain nyt tiedä miten se tapahtuu, mutta jälkikäteen voi nähdä sen tapahtuneen.

Teemu Kassila
26.10.2020

 

Hopi ennusteet

 

Minun Neljä Tuultani

Tässä myllerryksen keskellä kirjoitan muutaman sanan siitä, millaisena itse koen ja näen Four Winds tuki ry:n työni.

Olen ollut yhdistyksessä aktiivisena toimijana 12 vuotta. Kaikki se, mitä olen itse saanut Neljältä Tuulelta kannustaa minua jatkamaan ja tuomaan näitä oppeja kaikelle kansalle. Ennen kaikkea voimaantumaan ja kokemaan uutta sellaista, joka resonoi itselle. Joka tuntuu syvällä sisimmässä omalta ja auttaa jokapäiväisessä elämässä. Tällainen tieto kumpuaa esivanhempiemme viisauksista, äiti maasta ja ihmisistä ympärillämme. Neljä Tuulta on tuonut minulle myös perheen, suuren piirin, joka yltää ympäri maailman. Ihania ihmisiä ja ennen kaikkea ystäviä. Nyt kuudetta vuotta puheenjohtajana on ollut antoisaa ja tuonut itselleni lisää nöyryyttä ja samalla vahvuutta.

Vuosi 2020 on ollut erityinen, haastava ja välillä erittäin surullinenkin. Maailmaa mullistavat katastrofit, keskinäiset konfliktit ja arvaamattomuus ovat olleet kanssamme. Tämä on tuonut väkisinkin uusia näkökantoja elämään.

Neljä Tuulta on alusta saakka puhutellut minua, juuri Isoäiti Carolynin ennustuksen myötä. Hän sanoi, että pieni joukko ihmisiä, jotka ylittävät itsensä, tuovat yhtenäisyyden maailman kansoille. Mitä tämä merkitseekään? Erittäin suuri ajatus, mahdotonkin, vai onko sittenkään?

Itsensä ylittäminen merkitsee minulle sitä, että osaan olla arvuuttamatta ja tuomitsematta ihmisiä heppoisin perustein. Sillä kukaan meistä ei tiedä kanssakulkijoidemme taustoja tarpeeksi, että meillä olisi varaa arvostella toisiamme. Ennemminkin arvostaa jokaista päätöstä ja niin kuin Charles, isoisämme sanoo, että juhlitaan ennemminkin toistemme elämää ja jokaista hetkeä. Kunnioittamalla toinen toisiamme, voimme ylittää itsemme. Ihmiset ovat ihmeellisiä ja haluavat kuulua johonkin uskoo, uskontoon, traditioon tai muuhun ulkopuolellaan olevaan. Tällä tavalla kokemus tulee jotenkin arvokkaammaksi, vai tuleeko sittenkään? Voisimmeko miettiä, mikä on juuri minulle itselleni parasta? Jokainen usko pyrkii mielestäni samaan eli suureen rakkauteen itseä, luomakuntaa ja kanssakulkijoitamme kohtaan. Suurin opettajani on luonto, ympärilläni ja minussa itsessäni. Miten luonto toimii, miten kasvit tukevat toinen toisiaan, miten puut puhuvat keskenään, miten kiertokulku toimii?

Tuoko onnea omistaa kallis auto, kallis asunto? Voi olla, että juuri tällaiset materialistisinten haaveiden täyttymys on itselleen parasta? Se ei kuitenkaan ole pysyvää ja saattaa tuoda tullessaan vain harmia, kateutta, joka hukuttaa henkisen kasvun. Ja mistä johtuu sanonta, että kuoleman edessä olemme kaikki samanarvoisia? Voisimmeko olla samanarvoisia jo tässä, koko mielenkiintoisen elämän kaaressa?

Itsensä ylittäminen on myös mielestäni sitä, että tunnistamme itsestämme rauhan, voimme olla rauhassa kehollisia ja henkisiä, samaan aikaan. Ihmiset luovat itseään menneisyyden, tulevaisuuden ja nykyhetken avulla. Määritämme itseämme peilaten toinen toisiamme, jokin ärsyttää suunnattomasti ja jokin taas vetää puoleensa. Jospa hetken osaisimme katsoa toimiamme hieman kauempaa ja kysyä palveleeko juuri tämä tekemiseni, energiani ja ajatukseni itseäni ja kokonaisuutta? Olemme kuitenkin maailmankaikkeuden värähtelyä, aivan jokainen. Ja olemme jokainen yhtä tärkeitä. Takaisin Juurille -kesätapahtumamme oli upea ja ensimmäisenä tulee mieleeni leiriläisen lausahdus, että onpa täällä ihanaa ja tunnen, ettei kukaan ole yläpuolellani. Tämä on sitä Neljää Tuulta, joka resonoi minua.

Itsensä ylittäminen on myös mielestäni sitä, että osaa kommunikoida. Puhua ja puhua niin kauan, että tuntee tulleensa kuulluksi. Tuoda itsensä julki, esittää asiat asioina. Osata pyytää apua ja antaa apu niin, ettei se vahingoita ketään. Kommunikaatio on kaikkein tärkeintä ihmisten välillä, vaikkakin kaikkein hankalinta toisinaan. Niin kuin Intiaanit ovat istuneet piirissä ja poltelleet Pyhää Piippua niin kauan, että jokin asia on ratkennut. Jokainen saa puhua vuorollaan niin, ettei kukaan keskeytä on todella tärkeää. Ihmisen perustaan kuuluu tulla nähdyksi ja kuulluksi, juuri sellaisena kun on. Ja kuitenkin on muistettava, että mitä ikinä sanotkaan, mitä totuutta ikinä kannatkaan on vastaus kuulijan korvassa.

Itsensä ylittäminen on myös mielestäni sitä, että avautuu ja antautuu sydäntietoisuudelleen. Sille intuition herkälle kohdalle, jossa kaikki on kohdallaan, josta kaikki on lähtöisin. Luottamus suureen mysteeriin ja tietoon siitä, että kaikki on mahdollista antaa suuren voiman.

Neljä Tuulta jakaa tarinoita, joista jokainen voi ottaa itselleen sopivan ja jokaisen tarinassa on aina suuri oppi. On eri asia osammeko kuunnella, kuuntelenko minä, kuulenko minä? Olen huomannut, että aika usein on hyvä olla ihan hiljaa ja kuunnella. Huomaa, että jokaisessa tarinassa on jotain itseä koskettavaa ja tuttua.

Neljä Tuulta on yhteyksien luoja, jonka tarkoituksena on avata kanavia kaikkiin suuntiin. Avata tietoisuuttamme ja tunnistaa esivanhempiemme, sekä perinteiden myötä uusia alueita itsessämme. Tulla tietoiseksi ympäristöstä, havaiten ja hengittäen hetken voimaa. Neljä Tuulta on yhteisö, joka todistaa perinteitä ja seremonioita kunnioittaen. Suuri taito on hyväksyä kanssakulkijat sellaisena, kuin he ovat. Neljä Tuulta on nöyryyttä, luonnon ja Äiti Maan kunnioitusta, sekä huomioita miten paljon Pyhää onkaan jokaisessa hetkessä. Ja ennen kaikkea sitä, mitä voimmekaan oppia toinen toisiltamme.

On hyvä olla Neljässä Tuulessa, joka ei ala mistään, eikä pääty mihinkään. Tuulen huomaa vasta sitten, kun se koskettaa meitä.

Halauksin

Virko

Techqua Ikachi

Hopi: Techqua Ikachi - info
TECHQUA IKACHI
Land, My Life

Hopi elders in the village of Hotevilla (Arizona) relate the story of their people’s history. As witnesses themselves, they tell about their peaceful resistance against the American government’s ex¬propriating their land and depriving them of their rights. The film shows the beauty of their culture, putting its threatened existence into a global perspective. This unique document of both current and historical images is a plea for the dignity of all peoples and for ecological balance on this earth – a legacy of lasting political relevance.

Documentary, 89 min

by James Danaqyumptewa, Anka Schmid, Agnes Barmettler
Switzerland, 1989

Hopi: Techqua Ikachi Pt1 ENGLISH
Hopi: Techqua Ikachi Pt2
previous arrow
next arrow
Techqua Ikachi kertoo Hopien tarinan heidän itsensä kertomana. Isoäiti Carolyn Tawangyama on mukana elokuvassa, joka on valmistunut vuonna 1989.
Elokuva on katsottavissa kahdessa osassa ja se on tekstitetty englanniksi.

Kevätpäiväntasauksen kutsu

”Rakkaat rummunrakentajat, yhteisöjen johtajat, seremoniallisten tanssien vetäjät ja muut. Olette kaikki perhettäni – Suomessa, Islannissa, Amerikassa, Tasmaniassa ja muissa paikoissa tämän pyhän pallomme pinnalla.

Tuon tiedoksenne äskettäisen visioni siitä, mitä ehkä voisi tapahtua JOS eri puolilla maailmaa kokoontuisimme runsaslukuisina yhteen rummuttamaan sydämen rytmiä ja kohdistaisimme tuon värähtelyn tietoisesti Äiti Maalle.

Teille, jotka ette tunne henkilökohtaista tarinaani, haluan kertoa 43 vuotta sitten saamastani näystä. (Pohjois-Amerikan luoteisosien alkuperäiskansat kutsuvat tällaista omissa perinteissään ´pilkahdukseksi´. Sen näkijä lähetetään matkalle ottamaan selville sen tarkoitus.)

Noihin aikoihin opiskelin tunnetun mytologin Joseph Campbellin johdolla. Koin tämän Näyn hänen luennollaan. Luennon aiheena oli Lakota-kansan myytti rikkoutuneesta vanteesta.

Luennon jälkeen kerroin Näystä Joelle. Kuten aina, hän kuunteli hyvin tarkkaan. Hän sanoi, että minun täytyy selvittää itselleni mitä se tarkoittaa.

Näkyni viesti: Mitä tapahtuisi, jos vuodenaikojen tasaus- ja seisauspäivinä alkaisimme taas kokoontua yhteen ja – aivan kuten esivanhemmatkin aikoinaan, juhlisimme elämää ja muistaisimme pyhän yhteytemme kaikkeen olemassaolevaan! Ihminen on pohjimmiltaan maata muokkaavana olentona yksi olemisen laji monien muiden joukossa.

Kuten monet teistä tietävätkin, olivat tuntemani Hopi-, rannikon Salish-, Lakota- ja Seneca-kansojen vanhimmat erittäin innokkaita avustamaan minua Näyn toteuttamisessa.
Näky on näiden 43 vuoden kuluessa auttanut minua ja monia muita palaamaan taas yhteyteen Äitimme Maan kanssa.

Täällä USA:ssa se johti lopulta Soshone-kansan muinaisen seremonian uudelleensyntymiseen. Kysymyksessä oli heidän versionsa tarunhohtoisesta henkien tanssista, Narayasta. Siitä on kulunut nyt 28 vuotta. Vuosittain n. 1000 ihmistä osallistuu tähän seremoniaan juhliakseen henkistä uudistumista.

Näky vaikutti osaltaan myös Neljän Tuulen yhdistyksen syntymiseen Suomessa, ja täällä olemme saavuttaneet nyt 23 vuoden iän. Minulla on nykyään myös harvinainen onni vierailla Islannin perheeni luona, missä olen voinut osallistua heidän kansansa henkeä ravitseviin Pyhiin Piireihin!

En siis millään voinut ennalta aavistaa mitä kaikkea tapahtuisi askeltaessani pitkin tuota polkua … näinhän aina vain seuraavan askeleen. Näkyni laatu puhukoon puolestaan! Tuhannet ovat hyötyneet osallistuessaan sen toteutumisen erilaisiin aspekteihin ja Hengen näin kutsuessa tulleet sen uudistaville vaikutuksille alttiiksi.

Ja sitten UUSI Näky: Mitä tapahtuisi, jos asialleen omistautuneet ihmiset kokoontuisivat Piiriin ja harmoniassa toinen toistensa kanssa rummuttaisivat sydämen pyhässä rytmissä! Otollinen ja merkittävä ajoitus olisi kuluvan vuoden 2019 kevätpäiväntasaus. Jätän yksityiskohtien suunnittelun teille, jotka kuulette ´kutsun´ osallistua tähän kokeiluun.

Aikavyöhykkeiden eroavaisuudet tulee tietysti ottaa huomioon. Silti, mieleen nousee nyt tapahtuma nimeltä ´Harmoninen herääminen´ (Harmonic conversion) johon tuhannet osallistuivat maailmanlaajuisesti. Niissä tilaisuuksissa joihin itse osallistuin, koimme dynaamisen ja hengen täyttämän ILON vahvistaneen meidän kaikkien elämänlaatua lukemattomin eri tavoin.

Jokin TODELLA kutsuu meitä – Äiti Maan ´Huuto´! Kuka haluaa liittyä mukaan Näyn toteuttamiseen?

Ole hyvä ja harkitse ehdotustani. Vetoaako tämä ´Huuto´ sinuun? Jos, niin haluatko täydestä sydämestäsi aktivoitua ja ottaa yhteyttä ystäviisi, oppilaisiisi, yhteistyökumppaneihisi? Voitte yhdessä luoda kevätpäiväntasauksen tapahtuman. Kevätpäiväntasaus on tasapainon aikaa … pimeää ja valoa on yhtä paljon. Kuvittelen, että meillä on yhteensä yli 2000 rumpua, jotka ovat yhteydessä toisiinsa.

Hengen täyttämä mielikuvitukseni sanoo, että nuo yli 2000 rumpua ottavat riemuissaan vastaan kutsun olla Läsnä kunnioittamassa Äiti Maata. Kutsu liikkukoon eteenpäin ihmiseltä toiselle. Vanhojen tarinoiden mahtava hämähäkki Iktomi, elämän Pyhän Verkon kutoja, kutsuu meitä yhteen! Kertokaa ajatuksistanne!”

Charles Lawrence

käännös: Tosha Einiö