Tässä myllerryksen keskellä kirjoitan muutaman sanan siitä, millaisena itse koen ja näen Four Winds tuki ry:n työni.
Olen ollut yhdistyksessä aktiivisena toimijana 12 vuotta. Kaikki se, mitä olen itse saanut Neljältä Tuulelta kannustaa minua jatkamaan ja tuomaan näitä oppeja kaikelle kansalle. Ennen kaikkea voimaantumaan ja kokemaan uutta sellaista, joka resonoi itselle. Joka tuntuu syvällä sisimmässä omalta ja auttaa jokapäiväisessä elämässä. Tällainen tieto kumpuaa esivanhempiemme viisauksista, äiti maasta ja ihmisistä ympärillämme. Neljä Tuulta on tuonut minulle myös perheen, suuren piirin, joka yltää ympäri maailman. Ihania ihmisiä ja ennen kaikkea ystäviä. Nyt kuudetta vuotta puheenjohtajana on ollut antoisaa ja tuonut itselleni lisää nöyryyttä ja samalla vahvuutta.
Vuosi 2020 on ollut erityinen, haastava ja välillä erittäin surullinenkin. Maailmaa mullistavat katastrofit, keskinäiset konfliktit ja arvaamattomuus ovat olleet kanssamme. Tämä on tuonut väkisinkin uusia näkökantoja elämään.
Neljä Tuulta on alusta saakka puhutellut minua, juuri Isoäiti Carolynin ennustuksen myötä. Hän sanoi, että pieni joukko ihmisiä, jotka ylittävät itsensä, tuovat yhtenäisyyden maailman kansoille. Mitä tämä merkitseekään? Erittäin suuri ajatus, mahdotonkin, vai onko sittenkään?
Itsensä ylittäminen merkitsee minulle sitä, että osaan olla arvuuttamatta ja tuomitsematta ihmisiä heppoisin perustein. Sillä kukaan meistä ei tiedä kanssakulkijoidemme taustoja tarpeeksi, että meillä olisi varaa arvostella toisiamme. Ennemminkin arvostaa jokaista päätöstä ja niin kuin Charles, isoisämme sanoo, että juhlitaan ennemminkin toistemme elämää ja jokaista hetkeä. Kunnioittamalla toinen toisiamme, voimme ylittää itsemme. Ihmiset ovat ihmeellisiä ja haluavat kuulua johonkin uskoo, uskontoon, traditioon tai muuhun ulkopuolellaan olevaan. Tällä tavalla kokemus tulee jotenkin arvokkaammaksi, vai tuleeko sittenkään? Voisimmeko miettiä, mikä on juuri minulle itselleni parasta? Jokainen usko pyrkii mielestäni samaan eli suureen rakkauteen itseä, luomakuntaa ja kanssakulkijoitamme kohtaan. Suurin opettajani on luonto, ympärilläni ja minussa itsessäni. Miten luonto toimii, miten kasvit tukevat toinen toisiaan, miten puut puhuvat keskenään, miten kiertokulku toimii?
Tuoko onnea omistaa kallis auto, kallis asunto? Voi olla, että juuri tällaiset materialistisinten haaveiden täyttymys on itselleen parasta? Se ei kuitenkaan ole pysyvää ja saattaa tuoda tullessaan vain harmia, kateutta, joka hukuttaa henkisen kasvun. Ja mistä johtuu sanonta, että kuoleman edessä olemme kaikki samanarvoisia? Voisimmeko olla samanarvoisia jo tässä, koko mielenkiintoisen elämän kaaressa?
Itsensä ylittäminen on myös mielestäni sitä, että tunnistamme itsestämme rauhan, voimme olla rauhassa kehollisia ja henkisiä, samaan aikaan. Ihmiset luovat itseään menneisyyden, tulevaisuuden ja nykyhetken avulla. Määritämme itseämme peilaten toinen toisiamme, jokin ärsyttää suunnattomasti ja jokin taas vetää puoleensa. Jospa hetken osaisimme katsoa toimiamme hieman kauempaa ja kysyä palveleeko juuri tämä tekemiseni, energiani ja ajatukseni itseäni ja kokonaisuutta? Olemme kuitenkin maailmankaikkeuden värähtelyä, aivan jokainen. Ja olemme jokainen yhtä tärkeitä. Takaisin Juurille -kesätapahtumamme oli upea ja ensimmäisenä tulee mieleeni leiriläisen lausahdus, että onpa täällä ihanaa ja tunnen, ettei kukaan ole yläpuolellani. Tämä on sitä Neljää Tuulta, joka resonoi minua.
Itsensä ylittäminen on myös mielestäni sitä, että osaa kommunikoida. Puhua ja puhua niin kauan, että tuntee tulleensa kuulluksi. Tuoda itsensä julki, esittää asiat asioina. Osata pyytää apua ja antaa apu niin, ettei se vahingoita ketään. Kommunikaatio on kaikkein tärkeintä ihmisten välillä, vaikkakin kaikkein hankalinta toisinaan. Niin kuin Intiaanit ovat istuneet piirissä ja poltelleet Pyhää Piippua niin kauan, että jokin asia on ratkennut. Jokainen saa puhua vuorollaan niin, ettei kukaan keskeytä on todella tärkeää. Ihmisen perustaan kuuluu tulla nähdyksi ja kuulluksi, juuri sellaisena kun on. Ja kuitenkin on muistettava, että mitä ikinä sanotkaan, mitä totuutta ikinä kannatkaan on vastaus kuulijan korvassa.
Itsensä ylittäminen on myös mielestäni sitä, että avautuu ja antautuu sydäntietoisuudelleen. Sille intuition herkälle kohdalle, jossa kaikki on kohdallaan, josta kaikki on lähtöisin. Luottamus suureen mysteeriin ja tietoon siitä, että kaikki on mahdollista antaa suuren voiman.
Neljä Tuulta jakaa tarinoita, joista jokainen voi ottaa itselleen sopivan ja jokaisen tarinassa on aina suuri oppi. On eri asia osammeko kuunnella, kuuntelenko minä, kuulenko minä? Olen huomannut, että aika usein on hyvä olla ihan hiljaa ja kuunnella. Huomaa, että jokaisessa tarinassa on jotain itseä koskettavaa ja tuttua.
Neljä Tuulta on yhteyksien luoja, jonka tarkoituksena on avata kanavia kaikkiin suuntiin. Avata tietoisuuttamme ja tunnistaa esivanhempiemme, sekä perinteiden myötä uusia alueita itsessämme. Tulla tietoiseksi ympäristöstä, havaiten ja hengittäen hetken voimaa. Neljä Tuulta on yhteisö, joka todistaa perinteitä ja seremonioita kunnioittaen. Suuri taito on hyväksyä kanssakulkijat sellaisena, kuin he ovat. Neljä Tuulta on nöyryyttä, luonnon ja Äiti Maan kunnioitusta, sekä huomioita miten paljon Pyhää onkaan jokaisessa hetkessä. Ja ennen kaikkea sitä, mitä voimmekaan oppia toinen toisiltamme.
On hyvä olla Neljässä Tuulessa, joka ei ala mistään, eikä pääty mihinkään. Tuulen huomaa vasta sitten, kun se koskettaa meitä.
Halauksin
Virko