”Totuutta ei voi valloittaa.”
Neljän Tuulen yhdistyksen alkuperäinen idea on peräisin edesmenneeltä Hopi-heimon (Hopituh Shi-nu-mu) isoäidiltä Carolyn Tawangyamalta, joka eli pitkän elämänsä luomakuntaa kunnioittaen ja kuunnellen.
Carolyn Tawangyama on ensimmäinen Hotevillan kylässä, Arizonassa syntynyt hopi. Tämä kylä perustettiin 1906, kun osa hopeja ajettiin pois Oraibin kylästä, liittyen lasten kouluttamisen vakavaan kiistaan. Kiista oli alkanut kehittyä jo 1800-luvun puolella, sillä liittovaltion perustamissa kouluissa pyrittiin pakkokristillistämään lapsia sekä pakottamaan heidät pois omasta kielestään, kulttuuristaan ja tavoistaan. Myös Carolynin isä vangittiin, monien muiden miesten tapaan, koska he eivät suostuneet allekirjoittamaan sopimusta lastensa kouluttamisesta.
Koulutuskiista vaikutti Carolyniin myös mitä suurimmassa määrin; hän oli vain 6-vuotias, kun Yhdysvaltain sotilaat veivät hänet kotoaan internaattiin. Carolyn tuli takaisin vasta 17 vuoden jälkeen. Palattuaan, hän oli mukana Heimon neuvostossa ja oli suureksi hyödyksi kielitaitonsa ansiosta. Carolynilla oli vaikutusta myöhemmin myös Hopeista kertovan dokumentin kääntämiseen englanniksi.
Profetiakiveen kaivettu hopiennustus ja sen saattaminen suuremman joukon tietoon, oli hopi Vanhimmille erityinen asia. Hopiennustuksessa kerrottaan Mican talosta (Yhdistyneiden kansakuntien talo New Yorkissa), jonne hopien oli määrä viedä ennustuksensa. Kun Charles Lawrence tapasi Isoäiti Carolynin, hopien delegaatiot olivat jo 45 vuoden ajan pyrkineet päästä YK:n päämajaan. Vain muutama kuukausi Charlesin ja Carolynin tapaamisesta 1980-luvun lopulla, Charles oli jo mukana kolmannessa yrityksessä päästä maailman johtajien puheille, jotta hopit voisivat antaa tärkeän tietonsa muiden kuultavaksi. Jälleen kerran, hopien kutsuun ei vastattu ja he joutuivat lähtemään pois lannistuneina. Seuraava yritys oli Thomas Banyacyan toimesta vuonna 1992.
Mahdollisuus tapaamiseen aukeni viimein, kun hawajilainen Kahuna oppilaineen saapui Hopimaahan, luomaan yhteyttä perinteisellä tavalla eläviin hopeihin. Charles Lawrence oli mukana piirissä, jonka jälkeen Massau (hopien Luoja jumala) ilmestyi hänelle. Tästä alkoi vuosien tapahtumasarja, jonka aikana monia hopi vanhimpia ehti kuolla. Lopulta Charles sai tehtävän soittaa YK:iin – puhelinsoitto lähimmästä puhelimesta (125 mailin päästä) loi toivotun yhteyden ja lopulta hopit ja muut alkuperäiskansojen jäsenet pääsivät kertomaan Yhdistyneille kansakunnille olennaisista tiedoistaan koskien ihmiskuntaa joulukuussa 1993 (Cry of the Earth). Tämä oli Carolynin viimeinen käynti New Yorkissa.
Carolyn oli aina valmis auttamaan yhteisöä miten hän vain ikinä pystyi. Hän oli sisukas traditionalisti, joka halusi ylläpitää hopien elämäntapaa ja puolusti heidän oikeuttaan päättää perinteisellä asuinalueellaan tapahtuvista asioista. Omassa yhteisössään Carolyn oli arvostettu, mutta jotkut eivät luottaneet häneen, koska hän uskalsi mennä niin pitkälle.
Isoäiti Carolyn työskenteli eri puolilla maailmaa rauhan ja henkisen kasvun puolesta. Hänen kertomansa mukaan vanha ennustus sanoo: ”Pieni ryhmä ihmisiä, jotka ylittävät itsensä, tulevat yhdistämään ennustukset ja tuovat yhtenäisyyden takaisin kaikille ihmisille.” Tämä on osa hopi-ennustusta, noin 800 vuoden takaa. Modernina aikana, hopit yrittivät monta kertaa saada ennustustaan maailman johtajien kuultaville.
” Työskentelen aina tällä tavalla, ensin etsin itseni, sitten tarvitaan rakkautta. On melko rankkaa työskennellä rakkaudesta käsin, koska monet ihmiset eivät hyväksy sinua. Mutta sen kanssa täytyy työskennellä, rukoilla koko ajan. – – Entä jos et saakaan Suurelta Mysteeriltä sitä, mitä haluat, jatka, jatka kysymistä. Hän ei koskaan kieltäydy antamasta sinulle vastauksia. Älä häpeile vuodattaa hieman kyyneliä. Meillä on syy kyyneliin, ne puhdistavat. – – Älä koskaan unohda, että Suuren Mysteerin kautta voimme saavuttaa mitä hyvänsä. Sillä kaikki asiat ovat mahdollisia jos, vain kysyt.”
Carolyn kävi Suomessa vuonna 1989 86-vuotiaana Moskovan matkan yhteydessä, jolloin Mihail Gorbatsovin vaimo Raisa Gorbatsova oli kutsunut koolle ”Grandmothers for World Peace” konferenssin. Charles Lawrence saattoi Carolynia matkoilla.
Yksi Neljän tuulen perustajista, Teemu Kassila, oli jo aiemmin käynyt Hopimaassa ja tavannut Carolynin siellä.
Isoäiti Carolynia on kuvattu iloiseksi ja viisaaksi. Hän rakasti hevosia ja tiesi ”Hevosen tien”. Hän tiesi myös ”Maissin opetukset” ja sen keskeisyyden hopi-kulttuurin jatkuvuudelle. Carolyn kuvasi itseään vain viestinkantajaksi. Hänen keskeisin välittämänsä viisaus liittyy hopi ennustukseen ja ihmiskunnan valintaan kahden asian kesken: ”Ikuisesti jatkuvan Elämän Polun” tai tuhon välillä.
Kirjoittanut Sisko Pajari
Hopi Prayer For Peace
The Cry of the Earth – Hopi Delegation
In the winter of 1993, spiritual leaders of 7 indigenous nations of North America came to the United Nations to deliver their traditional prophecies relating to the earth. Algonquin – Mi-kmaq – Huichol – Maya – Lakota – Iroquois – Hopi They traveled from the four directions to bring their urgent messages to an audience of United Nations dignitaries and honored guests.
HOPI DELEGATION: Martin Gashweseoma, Traditional Spiritual Elder Thomas Banyacya, Emery Holmes, Sr., Manuel Hoyongowa